sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Richard Yates: Revolutionary Road


"Miten salakavalasti ja petollisesti hän oli sille tielle eksynyt! Ja kun tielle oli kerran lähtenyt, oli hirvittävän vaikeaa pysähtyä; pian hän huomasi sanovansa "anteeksi, totta kai sinä olet oikeassa" ja "ihan niin kuin parhaaksi katsot" ja "sinä olet suurenmoisinta ja arvokkainta mitä maailmassa on", ja ei aikaakaan kun rehellisyys ja totuus siintelivät jossakin tavattoman kaukana, yhtä toivottoman saavuttamattomissa kuin kultaista elämää elävien ihmisten maailma."

Avioliitto, omakotitalo ja kaksi lasta – tyttö ja poika. Miehellä on vakaa vaikkei hohdokas työ, kotirouva on kaunis ja fiksu. Mallikelpoista unelmaelämää siis – tai niin voisi kuvitella.

Frank ja April Wheeler elävät tavallista amerikkalaista lähiöelämää 1950-luvulla. Heidän onnettomuutensa on kenties se, ettei kumpikaan heistä halua uskoa olevansa tavallinen. He ovat epämääräisen tyytymättömiä elämäänsä, itseensä ja toisiinsa. Lempiharrastuksena heillä on amerikkalaisen elämäntavan ja muiden lähiöiden ihmisten ivaaminen: itsensä he yleensä asettavat näiden ilmiöiden yläpuolelle. Joinakin selvänäköisyyden hetkinä he kuitenkin saattavat myöntää itselleen oman elämänsä epärehellisyyden. Ja sitten April keksii suunnitelman, joka voisi muuttaa kaiken ja nostaa heidät tavallisuuden yläpuolelle: koko perhe muuttaisi Pariisin.

Richard Yates kuvaa Revolutionary Roadissa viiltävän tarkkanäköisesti sitä, kuinka ihminen voi ajautua elämään valheessa; kuinka elämästä tulee eräänlaista teatteria, jossa ihminen esittää itseään. Romaani alkaa kuvaavasti harrastajateatteriesityksestä, jonka pääosassa aikoinaan näyttelemistä opiskellut April epäonnistuu. Näytteleminen jatkuu esiripun laskeuduttua, kun Frank yrittää esittää vaimolleen myötätuntoa ja rakkautta. Läpi kirjan Wheelerit esiintyvät ja suunnittelevat repliikkejään: toisinaan esiintyminen on hilpeää ja tiedostettua (kuten Pariisiin muuttoa suunniteltaessa), välillä itsepetosta, välillä yritys manipuloida vastapuolta.

April ja Frank eivät todellakaan ole miellyttävä aviopari, eivätkä kirjan muutkaan henkilöhahmot ole erityisen mukavia tai onnellisia. Itsepetos, ulkokultaisuus ja itsekkyys määrittävät Wheelereiden naapureita ja Frankin kollegoita. Kirjan rehellisin henkilöhahmo on ehkä tuttavaperheen aikuinen, mielisaaralaan toimitettu poika, mutta hänen rehellisyytensä on hyökkäävää ja vihamielistä. Frankin ja Aprilin lapset taas ovat sivuosassa niin kirjassa kuin Wheelereiden elämässäkin.

Vaikka Yates kuvaa henkilöitään armottomasti, hän ei syyllisty ylenkatseeseen tai pilkkaan. Epämiellyttävinäkin henkilöt ovat inhimillisiä ja moniulotteisia, traagisiakin. Heidän tunteisiinsa ja ajatuksiinsa pystyy samaistumaan, ja erityisesti loppua kohti tuntee myötätuntoakin. Yates sukeltaa syvälle Frankin ja Aprilin elämään, ja kuvaa sitä niin suurella taidolla, että kirjan lukeminen oli sen synkästä melankoliasta huolimatta suuri nautinto.

Revolutionary Roadin ovat lukeneet myös ainakin Katri, Laura, Amma ja Hurja Hassu Lukija.

Richard Yates: Revolutionary Road (Revolutionary Road, 1961)
Suom. Markku Päkkilä
Jälkisanat: Richard Ford
Kannen kuva: Stephen Schauer
Otava, 2009

6 kommenttia:

  1. Tämä on ollut hurjan kauan lukulistallani. Kun kuvaat sitä melankoliastaan huolimatta lukunautinnoksi, tulee taas kerran sellainen olo, että tämä oikeastikin pitäisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minullakin tämä ehti itse asiassa olla pitkään lukulistalla. En tiedä, miksi niin pitkään kesti, kun kuitenkin olin koko ajan aika varma, että tämä olisi minun kirjani. Kuten olikin. Ja luulisin että olisi sinunkin. :)

      Poista
  2. Luin Revolutionary Roadin monta vuotta sitten ja se oli raskas mutta ilmiömäisen hyvä. Arviotasi lukiessa tuli sellainen tunne, että pitäisi päästä jälleen katsomaan, mitä Wheelereille kuuluu - kunhan muilta uusilta kirjoilta vain ehtii! -Petter

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opus eka, minustakin tämä oli aivan loistava! Ja jo lukiessa tuntui, että Revolutionary Road on sellainen kirja, jonka pariin pitäisi joskus palata.

      Poista
  3. Luin kirjan lähes sen ilmestyttyä, ja myöskin minun on pitänyt lukea se uudelleen. Odottelen että 'unohdan' siitä tarpeeksi :)

    Arvostelussa minusta lause että päähenkilöiden onnellisuuden este on tavallisuudesta poispääsyn mahdottomuus on kirjan tiivistys yhteen lauseeseen. Well said!

    PS Lähes samankaltaista on muuten American Beauty -leffan teemassa, ref.
    [Angela Hayes]: Yeah? Well, at least I'm not ugly!
    [Ricky Fitts]: Yes, you are. And you're boring, and you're totally ordinary, and you know it.

    AB onkin myöskin omalla suosikkilistalla, kannattaa katsoa jos tykkää tästä kirjasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janne, kiitos kommentista. American Beautyn olen nähnyt parikin kertaa, ja se on kyllä hyvä. Ja kieltämättä teemoista löytyy paljon samaa kuin Revolutionary Roadista.

      Poista