sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pirkko Saisio: Signaali


"Eikä ole sitä hintaa, jota et maksaisi saadaksesi hetken huutaa menetetyn rakkauden verenmakuista riemua nuorella, huutamisesta hullaantuvalla äänelläsi.

Mutta sehän on sinussa. Se huuto.

Huuto ja kaikki ne kadotetut vuodet ovat sinun.
Riemukkaasta tuskasta ei ole aika hakannut siruakaan. Se on sinun. Se on ylösnoussut."

Olen kirjoittanut Pirkko Saision Signaalista jo kerran aikaisemminkin – tai tarkemmin sanottuna Helsingin kirjamessujen Signaali-lukupiiristä. Mutta koska Signaali oli ehdottomasti yksi parhaimpia viime vuonna lukemiani kirjoja, haluan kirjoittaa muutaman sanan myös omasta lukukokemuksestani. Lukupiirijuttu kun keskittyi Saision ja lukupiiriläisten ajatustenvaihdon raportoimiseen.

Signaali jatkaa Saision omaelämäkerrallisten fiktioteosten sarjaa, joissa muistot, tajunnanvirta ja kuviteltu muodostavat kuvaa Pirkko Saisio -nimisestä päähenkilöstä. Signaali ei ehkä ole näistä kirjoista painavin tai vaikuttavinkaan, mutta se on hurmaava kirja jonka lukeminen oli minulle silkkaa nautintoa alusta loppuun. Signaali on täynnä viisaita, kiehtovia ja koskettavia ajatuksia, joiden äärellä omakin ajattelu alkaa virrata virkeämmin.

Signaali koostuu kymmenestä novellinomaisesta tarinasta, joiden pituus vaihtelee kahdesta sivusta lähes sataan sivuun. Jotkut kirjoitukset ovat selkeämmin tarinallisia, kun taas toisissa on muisteleva, elämäkerrallinen sävy. Itsenäisesti luettavissa olevia tarinoita sitovat yhteen ennenkaikkea vanhenemisen, muistojen ja kuoleman läsnäolon teemat.

Ihastuin erityisesti kirjan pisimpään kertomukseen, Mansikkapaikkaan, joka kuvaa Tampereen yliopiston promootiojuhlallisuuksia ja Saision vihkimistä kunniatohtoriksi. Pidin Mansikkapaikasta luultavasti siksi, että se on polveileva, suorastaan rönsyilevä kudelma mielleyhtymiä, muistoja ja ajatusleikkejä. Promootiotilaisuus etenee verkkaisesti, virallisesti ja paikoin absurdin rajoja hipoen ja tämä kaikki tarjoaa otollisen pohjan mielen ajelehtimiselle. Saisio liikkuu promootion kuvailusta tapahtuman herättämiin ajatuksiin ja takaisin ja tekee samalla teräviä ja hauskoja huomioita milloin mistäkin. Kuten vaikkapa tamperelaisista terassilla istujista.

"En ole koskaan nähnyt terassillaistujaa, joka ei tietäisi missä pitää käsiään.
Näyttämöllä olen nähnyt monta sellaista hahmoa, yliopistolla hyvin monta."

Ehkä hurmaavinta Mansikkapaikassa ja koko kirjassa on se valtava lämpö, jolla Saisio kuvaa asioita ja kohtaamiaan ihmisiä. Saisio tunnustaa olevansa erityisesti uusissa ympäristöissä usein ylimielinen ja vierastavansa kaikkea, mutta pian hän huomaakin pitävänsä ihmisistä ja kiintyvänsä heihin. Ja tämä kiintymys välittyy Saision tekstistä niin vahvana, että lukijakin väistämättä kiintyy hänen kuvailemiinsa ihmisiin.

Signaalissa maistuu vahvasti elämän kauneus, kummallisuus ja hetkellisyys, kaikissa sävyissään.

"Sellainen on täydellinen juhannusyö, ja jos joku pariskunta riiteli , joku humaltui liikaa ja ryhtyi sentimentaaliseksi, jos joku juorusi pikkumaisesti yhteisestä ystävästä tai jos jollakin särki päätä tai hammasta, ei sitä kukaan muista.

Kaikki muistavat kuunsillan ja sen, että joku lauloi ja joku lausui runon." 

Signaalin ovat lukeneet myös Minna, Sara, Hanna, Henna, Ulla, Helmi K ja Marjatta.

Pirkko Saisio: Signaali
Kansi: Elina Warsta
Siltala, 2014

Kirja saatu arvostelukappaleena Kirjamessujen lukupiiriä varten.

8 kommenttia:

  1. Liisa, kiitos! Kylläpä osasitkin valita upeat sitaatit!

    Samoin, tämä on minullekin yksi viime aikojen parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, Signaalistahan on helppo valita hienoja sitaatteja, koska koko kirja on pullollaan siteerattavia kohtia. :) Sekä ajatuksellisesti viisaita että kieleltään kauniita hetkiä.

      Poista
  2. Kuulostaapas mielenkiintoiselta. Tämä pitää lukea. Punaisen erokirjan olen lukenut ja siitä pitänyt. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, suosittelen erittäin lämpimästi Signaalia sekä totta kai kaikkia muitakin Saision kirjoja. Punainen erokirja on myös yksi omista suosikeistani.

      Poista
  3. Rakastin Signaalia, ja nyt ihailen tekstiäsi: olet kirjoittanut juuri Signaalin henkeen. Ihana, ihana kirjoitus. ♥ Ja niin totta: kirja saa tosiaan omankin mielen pulppuamaan ajatuksia ja muistoja. Minunkin suosikkini oli juuri Mansikkapaikka, mutta yhtä lailla rakastin myös niitä tekstejä, joissa oltiin saaressa ja Romaniassa (en muista nyt nimiä, enkä laiskana jaksa kävellä hakemaan kirjaa toisesta huoneesta :D ).

    Minun kappaleeni on kirjastolaina, mutta en kykene palauttamaan sitä ennen kuin saan Signaalin myös omaan hyllyyni. Haluan hypistellä sitä, ja kurkistella välillä kirjan ihastuttavia lauseita ja ajatuksia. :) Niitä nimittäin löytyy joka sivulta - todellinen helmi tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. <3 Signaalin tekstit olivat tietysti hienoja kaikki, mutta tuo Onnellisten saari oli kyllä Mansikkapaikan ohella minunkin suosikkejani. Molemmissa oli juuri sellaista ihanaa vapaata ajatusten virtaa ja elämänvoimaa, joihin erityisesti kirjassa ihastuin.

      Kyllä sinunkin täytyy ehdottomasti saada Signaali omaksesi! Tämä on juuri sellainen kirja, jonka pariin haluaa palata uudelleen ja uudelleen, lukea koko kirjan tai etsiä vain jonkun erityisen hienon kohdan.

      Poista
  4. Näköjään en ole kirjasta blogannut, luin kyllä ja pidin: Saisio onnistuu tekemään arkisista asioista ja havainnoista mainioita jatkumoja ja luomaan yhteyksiä, ymmärtävällä ja viisaalla tavalla. Jonkun muun kirjoittamana vastaavanlainen kirja voisi olla sekava hyppely asiasta ja tunnelmasta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, on tosiaan taito yhdistää arkisuus ja melkeinpä jutusteleva tarinointi merkityksellisyyteen. Parhaimmillaan, kuten tässä, sitä sitten tuntee lukijana olevansa olennaisen äärellä.

      Poista