sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kuudestoista viikko musiikkia ja kirjoja

Viime viikolla kirjahaasteessa kerroin parhaista kirjallisista mieshahmoista, ja tällä viikolla vuorossa ovat parhaat naishahmot. Rakkaita ja tärkeitä naishahmoja onkin paljon, jopa enemmän kuin rakkaita mieshahmoja - kaipa sitä naislukijana sitten kuitenkin helpommin samaistuu naishahmoihin kuin miehiin. Ainakin nämä hahmot on mainittava, mutta hyviä hahmoja olisi kyllä paljon enemmänkin.

Lapsuuden  kirjoista rakkaimmat tyttöhahmot ovat Astrid Lidgrenin Ronja ja Marikki. Ronjassa ja Marikissa on itse asiassa paljon samaa: molemmat ovat rohkeita ja aikaansaavia mutta myös herkkiä ja äärimmäisen oikeudenmukaisia. Toinen elää satuolentojen kansoittamassa ryövärien maailmassa, toinen ruotsalaisessa pikkukaupungissa, mutta molemmat ovat hyvin todellisia ja aitoja tyttöjä.

Montgomeryn Anna ja Emilia, totta kai. Uskon että molemmat ovat vaikuttaneet mielenmaisemaani enemmän kuin itse tiedänkään.

Jos Sayersin Peter Wimsey on mieshahmoista parhaimpia, niin Sayersin sankaritar, Harriet Vane on minulle ehkä vielä tärkeämpi. Wimsey on herkullisempi ja rakastettavampi hahmo, mutta ei ehkä täysin realistinen - Harriet on enemmän lihaa ja verta. Harriet on varsin pidättyväinen ja etäisyyttä pitävä henkilö, jonka suojamuurit ovat korkealla. Järki hallitsee häntä enemmän kuin tunteet, joiden kanssa Harriet on välillä aika eksyksissä. Silti Harriet pyrkii aina, myös tunne-elämässään rehellisyyteen: hän ei suostu huijaamaan muita eikä etenkään itseään sen suhteen mitä hän tuntee tai ajattelee. Tämä ominaisuus on aina tehnyt Harrietista minulle hyvin kiehtovan hahmon.

Myös toinen dekkari-naishahmo on mainittava: Elizabeth Georgen Barbara Havers. Havers on piikikäs, sosiaalisesti kömpelö, ennakkoluuloinen, täynnä komplekseja ja ruma - siis oikeasti ruma, ei ruma ankanpoikanen. Hän on myös uskollinen ystävä, rohkea, oikeudenmukainen ja hauska: lukijana on helppo olla Haversin puolella ja toivoa hänelle hyvää.

Simone de Beauvoirin Kutsuvieraan Xaviere on minusta yksi parhaista kirjallisista pahiksista. Xavieressa on hurmaava puolensa, mutta hän on täydellisen itsekäs, mustasukkainen ja itsetuhoinen. Hän on myös arvoituksellinen, koska hänet nähdään aina vain kirjan muiden henkilöiden silmin, eikä lukija pääse kurkistamaan hänen ajatuksiinsa kertaakaan.

Lionel Shriverin Poikani Kevinin Eva Khatchadourian on nerokas hahmo monitulkintaisuudessaan. Onko hän hirviö, uhri, selvityjä vai sankari? Missään tapauksessa Evaa ei voi tiivistää yhden ominaisuuden henkilöksi vaan hän on monikulmainen hahmo hyvine ja huonoine puolineen.

Ja sitten vielä Charlotte Brontën Jane Eyre. Tässäkin hahmossa vetoavat samat piirteet, jotka ovat tulleet esille muidenkin hahmojen kohdalla: rehellisyys, periaatteellisuus, rohkeus. Jane näyttää tyyneltä ja hillityltä, mutta pinnan alla hän tuntee ja kokee voimakkaasti. Hänellä on myös voimakas oikeudentunto: hän valitsee ennemmin sen mikä on oikein kuin sen mikä on miellyttävää. Minuun on myös aina vedonnut Janen elämän tietty askeettisuus: yksinkertainen pukeutuminen, yksinkertaiset elämäntavat ja mieltymykset.

***

Musiikkihaasteessa pitäisi esitellä kappale jota rakastin ennen mutta nykyään vihaan.

Yleensä tällaiset kappaleet ovat sellaisia joihin on kyllästynyt liiallisen kuuntelun takia. Esimerkiksi CMX:n Elokuun kruunu oli joskus aikoinaan aivan ihana kappale, mutta nykyään olen siihen täydellisen kyllästynyt.


PS. Muokkasin merkintää, koska olin aluksi musiikkihaasteessa viikon edellä.

4 kommenttia:

  1. Ihania nostoja, etenkin Marikki! <3 Poikani Kevinin Evasta ei ehkä voi sanoa ihana, mutta minä olen hänen persoonaansa silti totaalisen ihastunut. Johtunee sekä kirjailijan taidosta luoda monitahoinen, elävä nainen että mieltymyksestäni moniin Evan ajatuskulkuihin.

    VastaaPoista
  2. Karoliina: minusta on ollut ihanaa löytää kirjablogiesta muitakin Marikin ystäviä :) Marikki kun tuntuu usein jäävän vähän tunnetumpien Peppien ja Ronjien ja Eemelien varjoon, vaikka kirjoina Marikit kuuluvat minusta ehdottomasti Lindgrenin ykkösluokkaan.

    Niin, Shriverin Eva ei kenties ole varsinaisesti ihana, mutta harva kirjallinen hahmo on jäänyt yhtä elävänä mieleeni asumaan kuin Eva.

    VastaaPoista
  3. Niin juuri, Marikki ei ole kauhean kuuluisa, ja on ollut siksi ihana huomata, että täällä kirjabloggaajissa ainakin Lumiomenan Katja ja sinä pidätte Marikista yhtä paljon kuin minä. Tai ainakin melkein yhtä paljon, sanoo lähes mustasukkaisesti Astrid Lindgreniä vartioiva fani. ;)

    Eva on mahtava hahmo, joka tulee kirjemuodon vuoksi varmasti entistäkin lähemmäs lukijaa. Monia hän on kauhistuttanut, mutta minä tutustuisin häneen mieluusti oikeassa elämässä.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen joskus vähän omistushaluinen rakkaiden kirjojen suhteen. Se ei liity niinkään siihen, etten haluaisi muiden pitävän samoista kirjoista, vaan siihen että on kamalaa jos joku on tajunnut minulle rakkaan kirjan "väärin".

    Mutta toisaalta on aivan mahtavaa, kun joku aina joskus tajuaa juuri oikein ja osaa vielä jotenkin välittää sen, mikä kirjassa on itsellekin niin tärkeää :)

    VastaaPoista