Kolmastoista viikko musiikkia ja kirjoja

Kirjahaasteessa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, sillä nyt kysytään suosikkikirjailijaa. Nyt on kyllä pakko nimetä useampi kirjailija, koska minulla ei yksinkertaisesti ole yhtä suosikkikirjailijaa, jonka voisin nostaa kaikkien muiden yläpuolelle.

Suosikkikirjailijan täytyy olla sellainen, jolta on lukenut useamman kirjan - mielellään enemmän kuin kaksi. Ja ainakin yhden näistä kirjoista on täytynyt olla Suuri Kokemus - pelkällä tasaisella laadulla ei suosikkikirjailijaksi voi päästä. Tai ei ainakaan tälle niukalle Top5-listalle.

Dorothy L. Sayers: edustaa rakkauttani brittiläistä kirjallisuutta ja huumoria, rakastettavia henkilöhahmoja ja sitaateilla kuorrutettua tekstiä kohtaan. Sayers on kirjoittanut monista asioista juuri niin kuin minä niistä ajattelen, ja lisäksi rakastan hänen Wimsey-kirjojensa ajankuvaa, 1900-luvun alun Englantia jossa vanha ja uusi maailma kohtaavat.

Jhumpa Lahiri: edustaa melankolista mutta kaunista arjen ilmiöiden tarkkanäköistä havainnointia, pieniä sattumuksia ja eleettömän tarkkaa kielenkäyttöä. Lahiri lumosi minut sellaisena hetkenä, kun en ollut pitkään aikaan lukenut mitään lumoavaa, siksikin erityisen rakas.

E.M. Forster: edustaa kirjoja joissa juonen sijasta keskitytään ihmisen sisäisen maailman ja sosiaalisen kanssakäymisen kuvaamiseen. Rakastan tapaa, jolla Forster kuvaa piiloon jääviä motiiveja ja ääneenlausumattomia ajatuksia ja tunteita.

L.M. Montgomery: edustaa rakkauttani tyttökirjoja ja nostalgiaa kohtaan. Montgomery on mestari kuvaamaan elämän kauneutta sekä tarkkanäköinen ja teräväkin ihmisluonteen kuvaaja.

Sofi Oksanen: edustaa rujompaa käsialaa, yhteiskunnallisuutta ja feminismiä. Jos jostakin suomalaisesta kirjailijasta voin tällä hetkellä sanoa että tulen takuuvarmasti lukemaan hänen seuraavan kirjansa, se on Oksanen.

Huomaatteko, en aivan tehnyt finlandioita vaan mahdutin listalle yhden mieskirjailijankin.

***

Musiikkihaasteessa on vuorossa salainen pahe. En oikeasti jaksa kiinnostua siitä, kuinka katu-uskottavaa musiikkia kuuntelen, mutta yritin nyt kuitenkin keksiä jotakin epäilyttävää musiikkia vastaukseksi. Ainakin joidenkin ihmisten kulmakarvojen kohottelusta päätellen on hiukan kummallista fanittaa sitä kun Clay Aiken laulaa American Idolissa Elton Johnia. Mutta minusta tämä on aivan mahtava.