Kahdestoista viikko musiikkia ja kirjoja

Kirjahaasteen kysymys aiheutti jälleen kerran hiukan päänvaivaa. Aiheena on kirja jota en enää rakasta, ja olen yrittänyt kovasti muistella menneitä kirjarakkauksia keksiäkseni jonkun kirjan josta aika on ajanut ohi. Lapsuudesta sellaisia toki löytyisi  - viimeksi luettu kirja sai silloin aika usein Maailman Parhaan Kirjan tittelin - mutta yritin keksiä jonkun hiukan tuoreemman tapauksen.

Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini oli minulle aika iso juttu joskus parikymppisenä. En ehkä varsinaisesti rakastanut kirjaa, mutta suhtauduin siihen hyvin vakavasti ja ihailevasti. En nykyäänkään suinkaan inhoa Kellopeliappelsiinia enkä kiellä sen ansioita, mutta en ole lukenut kirjaa vuosiin, eikä minulla ole mitään erityistä tarvetta lukeakaan sitä. Ihmiselle joka lukee suosikkejaan jatkuvasti uudestaan, tämä on tärkeä mittari sille, kuinka rakastavasti kirjaan suhtautuu. Luulen, että Kellopeliappelsiini on antanut minulle sen, mitä sillä oli annettavana.

***

Musiikkihaasteessakin ollaan negatiivisissa tunnelmissa, sillä vuorossa on kappale bändiltä jota inhoaa.

Kaiken järjen mukaan minun kuuluisi pitää Coldplaystä, koska suhtaudun lämpimästi moneen muuhun brittiläiseen vaikertajabändiin. Mutta siinä missä esimerkiksi Radiohead ja Placebo herättävät minussa suuria tunteita, on Coldplay aina ollut minusta hajuton ja mauton, vailla intohimoa.

Täytyy kuitenkin myöntää, että olen aina jotenkin pitänyt tästä kappaleesta. Clocks.